Mä päätin, koska mun oli pakko, alottaa blogi. Mä en luultavasti tulekkaan julkaisemaan teille minkäänlaisia mun naama kuvia, koska mä haluan tehdä  tän salassa. Mä en voi aloittaa enään päiväkirjaa, koska siinä on riskit. Joku voi varastaa sen ja lukea sen. 
Sitä mä en toivo.

Mä olen vuonna 1999 syntynyt, ja mä tiedän, että te oletatte mun olevan joku huomionhakia teiniemoangsti. Ei, en ole. Mulla vaan sattuu oikeasti menemään huonosti. Mutta mä en tiedä, että miksi? Kukaan ei tiedä.

Paino. Mitä mun pitää tehdä? Mä painan liikaa. Peilistä mua katsoo iso, lihava ja ruma tyttö, jolla ei ole kunnon elämää. Mulla on elämä. Äiti antaa rahaa joskus, mulla on katto pään päällä ja saan lämmintä ruokaa. Mikä vikana? Joku, erittäin inhottava mieli.
 
Mua sanotaan friikiks. Kummajaiseks. Rumaks. Läskiks. Kyllä ne alkaa iskee tajuntaan, että olenko mä oikeasti niin ruma ja läski, että muut huomauttelevat asiasta? Olen mä. Mä ajattelen psykopaattisia ajatuksia, mutten ole psyko. Tai ainakaan toivottavasti.

Mä haluan, että lasinen naattori joka näyttää painon, olisi kiltti ja näyttäisi mulle joskus painon, joka on 40kg alapuolella. Mutta se ei kai koskaan tapahdu, koska oon väsyny. 45,9kg on mulle liikaa. Liikaa painoo liikaa painoo liikaa väsymystä. Auttakaa mua.